Kipu

Se jyskyttää, jomottaa, juilii, pistelee. Se puristaa, kiristää ja säkenöi. Se saapuu nopeana sähköiskuna tai hitaasti hiipien. Se iskee kuin terävä puukko, se nuijii kuin raskain vasara. Se porautuu syvimpään ja kovertaa sisältäpäin, se levittäytyy pinnalle ja tukahduttaa. Se kietoo puristavaan vaippaansa. Se ei päästä otteestaan.

Se täyttää ajatuksesi ja koko pääsi, se riehuu silmäsi takana ja korviesi juuressa. Se puree hammastasi ja jumiuttaa leukasi.
Se valtaa niskasi ja hartiasi, vie mukanaan koko selkäsi. Se polttaa kupeissasi ja vatsassasi. Käsivartesi eivät enää ole sinun, sillä se ottaa ne käyttöönsä. Jalkasi eivät enää kannata sinua, sillä se on saanut ne valtaansa.

Aamulla se on hereillä jo ennen sinua. Päivät se seuraa rinnallasi. Illallakaan se ei jätä sinua. Yöllä se asettuu vierellesi ja tunkeutuu mukaan uniisi.

Joskus, kuin kiusatakseen, se piiloutuu nurkan taakse, mutta katselee sieltä ahnaasti ja väsymättä. Se tulee silloin kun eniten pelkäät ja odotat sitä. Se yllättää, kun uskot olevasi turvassa. Se palaa ilkkuen takaisin, kun luulit jo päässeesi siitä.

Se on pysyvä matkatoveri. Uskollinen kumppani. Se on osa sinua. Halusit tai et.