No nyt tuli tieto polven tekonivelleikkauksesta! 14.6. on leikkaus, mikäli kaikki menee hyvin, eikä esteitä ole. Nyt alkoi jännittää! Painoni ei ole tippunut tarvittavia kiloja, joten pelkään, että minut lähetetään maitojunalla kotiin. Kestän sen kyllä, mutta miehelle se olisi pettymys. Hän niin odottaa, että saisin itseni kuntoon ja pääsisimme yhdessä liikkumaan.
Leikkaus ei tule parhaaseen mahdolliseen aikaan - olisin niin halunnut laittaa pihaa tänä kesänä! Toisaalta, kun olemme vasta muuttaneet ja vieraita varmaan käy paljon, niin kukaan ei odotakaan, että olisin leiponut kaapit täyteen herkkuja (olen siinä huono), vaan voin huoleti nauttia vieraiden kanssa kahveja miehen ostamien kaupannisujen kyydittäminä...
Pelkään leikkausta ja siihen liittyviä komplikaatioita. En pelkää itse leikkausta, se ilmeisesti tapahtuu puudutuksessa, koska saan ottaa mielimusiikkiani mukaan leikkaukseen. En myöskään pelkää kipuja tai sitä etten enää pääsisikään liikkeelle. Uskon, että niistä selviän. Sitä pelkään, että saan veritulpan ja kuolen unissani. Hyvästejä jättämättä. Haluan elää vielä pitkään - vastahan löysin onneni!
