Minua vaivaa luomisen tuska. Olen tullut siihen tulokseen pohtiessani mikä minua nykyisin riepoo, nyppii, tympii, ahdistaa, valvottaa, pistää levottomaksi jne - ja miksi en edelleenkään ole onnellinen ja tyytyväinen siihen mitä on, vaan koko ajan pyrin löytämään ja saamaan ja keksimään jotain.
Jumala kai näki parhaaksi antaa minulle luomisen tuskan, niin kuin on antanut osaajille - taidemaalareille, piirtäjille, askartelijoille, kuvanveistäjille, arkkitehdeille, insinööreille, sepille, lasipuhaltajille, laulajille, lavastajille, valokuvaajille, toimittajille, soittajille, säveltäjille, kirjailijoille, näyttelijöille, runonlausujille, leipureille, kirvesmiehille, kokeille ja mitä niitä nyt onkaan.
Antoi sen saman tuskan, mutta unohti antaa keinon millä sitä tuskaa voisi purkaa!
Minähän en osaa mitään. Siis kunnolla. Olen keskinkertainen tai huono kaikessa mihin ryhdyn. En osaa mitään, en jaksa keskittyä mihinkään, en innostu mistään. Aina kun yritän jotakin, se lopahtaa ennenkuin on kunnolla alkanutkaan. Tai sitten en viitsi alkaa ollenkaan, kun en kerta osaa.
Voi Jumala, kun kerran minut keskinkertaiseksi loit, mutta siitä huolimatta annoit minulle tämän hiertävän luomisen tuskan, niin osoita minulle minun konstini, minun kykyni ja minun mahdollisuuteni !!!!
En halua olla se, joka rypee luomisen tuskassa osaamatta tehdä asialle mitään!
Vai onko se sittenkin se minun osani???
