Vaikea psykoottinen masennus

Minun diagnoosini on vaikea psykoottinen masennus.

Silloin kun oireet ovat pahimmillaan, masennuksen kaava noudattaa kuin oppikirjaa: Itken paljon, mielialani on masentunut ja alakuloinen, mikään ei innosta eikä kiinnosta ja olen kaiken aikaa tosi väsynyt, vaikka nukun hyvin pitkiä (tosin katkonaisia) öitä. Itseluottamukseni ja itsetuntoni ovat hyvin alhaalla. Itseasiassa olen hyvinkin epävarma kaikesta mitä teen. Samoin ulkonäöstäni ja olemuksestani. En oikein osaa  mitään, en jaksa mitään, en halua mitään. Jos jokin menee pieleen minä vain mietin ja syytän itseäni. "Olisi sittenkin pitänyt" ja "miksi minä en"-kysymykset on tulleet itselleni tutuiksi.
Minun on vaikea kekittyä mihinkään, en osaa päättää mitään ja koko elämä on yhtä jahkailua. Oikeastaan tuntuu, että olen silloin kaikessa ihan kamalan hidas ja tahmainen.

Harhat: myrkkyä käsissä, myrkkyä kukissa, myrkkyä siellä ja täällä, jopa pesuaineissa, joten käsiä on pestävä jatkuvasti ja uudelleen ja uudelleen! Jatkuvaa rytmitystä, sormien laskemista, pakkoajatuksia...
Ja sitten nämä kivut. Puurot ja vellit menevät sekaisin, kun en aina itsekään erota mikä on psykosomaattista ja mikä näitä muita kipujani! Kummallista sekamelskaa on olotilani :( !

Kaikkein rankinta on kuitenkin jatkuva kuolemanpelko. Pienikin uusi oire ja olen mielikuvissani järjestänyt taas kerran omat hautajaiseni. Oma kuolema pelottaa. Silti monesti ajattelen että olisi kaikille parasta jos vain kuolisin pois - ja taas kohta saan paniikkikohtauksen ja tunnen tukehtuvani ja kuolevani ja ankara elämänhalu iskee kiinni!

Lääkitys ja lukemattomat terapiat ovat auttaneet. On ollut seesteinen vuosi. Mutta
tämä kevät on ollut taas vaikeampaa. Pelkään, että oireet palaavat.