Täällä ollaan taas, pitkän ajan jälkeen!
Paljon on tapahtunut - ja toisaalta ei juuri mitään. No, parasta on kuitenkin se, että nyt on molemmat polvet leikattu ja tulos on oikein hyvä. En vain tahdo saada itseäni liikkeelle, vaan laiskana olla jollotan kotona enkä juuri liiku mihinkään.
Ehkä syy on siinä, että mieskään ei juuri kotoa pois liiku. Hän on selkeästi vaipunut apatiaan, kun töitä ei löydy. Rahat alkavat loppua. Mikään ei kiinnosta. Vähän väliä hän vaipuu synkkyyteen ja miettii henkilökohtaista konkurssiaan.
Minä pitkästyn - en aivan tällaista elämää odottanut, vaan kuvittelin, että edes jossakin kävisimme välillä (asumme nyt siis maalla). Voisinhan minä mennäkin, minullahan on oma auto. Mutta en millään raaski jättää miestä yksin happanemaan omiin ajatuksiinsa. Sitäpaitsi kaikki minulta laskujen jälkeen liikenevät rahat tarvitaan ruokaan. Bensaan ei siis kamalasti jää varaa - saati sitten huvituksiin.
Voin kai sanoa jo, että olen välillä aika kyllästynyt. Tämä ei sittenkään riitä. Se menneissyyteni narsistinen miessuhteeni ennusti viime viikolla soittaessaan, etten kauan tässä suhteessa tule pysymään, koska kaipaan ja haluan koko ajan parempaa.... En halua antaa periksi. Rakastan tätä miestäni, ja elämäni on kuitenkin hyvin turvallista, vaikka tylsää onkin.......
Kun saisi hieman töpinää tuohon mieheen, saattaisi omakin vauhti hiukan parantua!
täälläkin eletään nyt lasinhaurasta aikaa. ehkä huominen on sittenkin parempi.
VastaaPoistaVoi että tätä elämää :(
PoistaOn vaikea saada itseään liikkeelle, tiedän niin kovin hyvin. Mutta jos sinun tekee mieli jonnekin lähteä käymään, niin ajattele kuitenkin omaa hyvinvointiasi. Ei oikein voi odottaa, että se toinen ihminen sitä jännitystä elämään tuo, kun itse olemme tekemisistämme vastuussa.
VastaaPoistaSilloin, kun olin pahiten masentunut, mieheni kävi omilla lenkeillään ja hoiti kodin hommia. Ei hän jäänyt minun kanssani murehtimaan, onneksi. Kysyi aina välillä, että lähdenkö lenkille jne. Ymmärsi, mutta ei mennyt mukaan surkeuteeni.
Olen vuosien myötä oppinut, että lopulta jokainen meistä vastaa omasta onnellisuudestaan tai sen puutteesta, ei siitä voi puolisoa syyttää. Valinnathan me teemme itse.
Sinullahan on kaupunkiasuntokin. Jospa koittaisit selittää miehelle, että tarvitset välillä vaihtelua, ymmärtäisikö hän?
Pakkohan tästä on johonkin lähteä. Tulen hulluksi muuten. Mies odottelee, että joku vanhoista työnantajista soittelisi ja ilmoittaisi töistä. Sillä tavalla reissumiesten työt kuulemma "tulevat". Hmmm.....
PoistaJos mies lähtisi viikoiksi pois, ikävöisin häntä kovasti, mutta toisaalta tämä toimettomuuskaan ei ole hyvä. Saisinpas ainakin vaihtelua ja tilaisuuden olla kisulin kanssa välillä kaupungissa.....
Voi hienoa, sä olet siellä!! Pelkäsin jo kamalaa tapahtuneen! Lähden nyt tekemään Takataskun joulupuotiani, tulen uudelleen lukemaan!!
VastaaPoistaTervetuloa! Mikä on takatasku? Joulupuoti?????
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHei vaan... olin vahingossa pojan profiililla liikenteessä. Mutta sitä piti sanomani, että vaikka kaikki on periaatteessa ihan hyvin, niin ei sitten kuitenkaan. Ei sitä näköjään kovin kummoisia voi omalle pääkopalleen. Ajatukset virtaa ees sun taas,ja vie kaikki voimat. Ja mitään näkyvää ja konkreettista ei saa aikaan. Näin minulla. Onko tuttua sinulle?
VastaaPoistaSaattaisi olla tosiaan hyväksi sinulle, ja sitä kautta miehellesikin, piipahtaa kaupunkikodissasi akkuja lataamassa. Jotain kivaa kaupunkitekemistä ohessa, kenties?
No joo. Olen viikon päästä menossa. Ongelmana on vain se, että kaupunkireissuihin kuuluu aina jokin lääkärikäynti tms. Tällä kertaa naistentautien polilla. Ei siis kovin rentoa :(.
PoistaNo, olen kyllä jo sopinut ystävätapaamisen ja tyttären luona käynnin samaan reissuun - ja ehkäpä käyn shoppailemassa ja kampaajalla samalla.....