Ei nämä koskaan lopu

Minua varmaan pidetään kummajaisena, kun sairastan niin paljon kaikenlaista. Ihmettelen minä itsekin, mitä se Luoja on ajatellut, kun on tällaisen sekundakappaleen luonut, vai pitääkö sitä katsoa itseensä ja hiukan peiliin, että KUKA nämä ongelmat onkaan aiheuttanut.....

Polvileikkaukset menivät hyvin, mutta nyt on  kesäkuussa leikattu polvi ruvennut oireilemaan. Se vihlaisee kipeästi sääriluun päältä, kun kävelen. Pelottaa että siinä on tulehdus - tai sitten se ei vain kestä niitä kuutta ylimääräistä kiloa, jotka ovat leikkauksen jälkeen kannettavakseni kasautuneet (Tiedän kyllä miksi ovat kasautuneet: vähän liikuntaa ja paljon herkkuja - ja puolisentoista kiloa saa kuulemma laittaa keinonivelten piikkiin!).

Sain lähetteen sappileikkaukseen. Sappi on oireillut polvileikkausten jälkeen taas enemmän. Liekö syynä stressi vai syödyt herkut, mene ja tiedä. Sappikivet löytyivät jo kymmenisen vuotta sitten, mutta en lähetteestä huolimatta uskaltanut mennä leikkaukseen, vaan peruin sen noin kuusi kertaa. Viimeisellä kerralla hoitaja kysyi kirurgilta mitä tehdään, kun rouva ei uskalla tulla leikkaukseen. Kirurgi vastasi: "Käske tulla kun uskaltaa". Kuulin sen selvästi puhelimeen :D! No, nyt on se hetki, kun uskallan. Sen verran hyvät kokemukset polvioperaatioista, että tuskin (!) sapen kanssa sen pahemmin käy (vaikka olenkin muutamilta tahoilta kuullut kauhukertomuksia ko leikkauksista)!

Ensi viikolla menen naistentautien polille. Muutoksia papassa. Perhana. Tekevät omat tutkimuksensa ja ottavat kai koepaloja. Perhana. En tykkää. Jos mitä inhoan, se on juuri gynekologiset tutkimukset. Pah! En niinkään pelkää mitä sieltä löytyy. Tympäisee vain ylimääräinen touhotus :(.

Minulle on laitettu lähete myös mahalaukun tähystykseen. Menen siis nielemään letkua. Puhuttiin myös suoliston tähystyksestä, en tiedä tehdäänkö se saman pään kautta vai eri reittiä. Syynä mahaoireet, jotka alkoivat jo kesällä, kun jouduin alkaa syödä vahvoja kipulääkkeitä. Yhdessä mielialalääkkeitteni kanssa ne ovat aikapommi, kuulemma. Nyt se pommi on alkanut tikittää, vaikka syön myös tupla-annoksen mahansuojalääkettä. Lääkäri käski vaihtaa kipulääkkeen buranaan, joka on kuulemma maineestaan huolimatta parempi vaihtoehto kuin se toinen kipulääke. Höh!

Kolmoishermosärkyni on herätellyt itseään. Se tunkeutuu leukaluuhun aina tiettyyn aikaan illasta. Ensin alaleukaan, palaa takaisin ja siirtyy sitten yläleukaan. Tätä sähköiskumaista vuorottelua kestää tunteroisen ja sitten se katoaa. Epäilen, että laukaiseva tekijä on iltaisin syömäni sitkeät  leukaniveliä työllistävät irtokarkit. Aivan oikein: lopetin niiden syömisen ja siirryn suklaaseen......

Paljon olisi kerrottavaa myös masennuksen oireilusta, fibrokipujen vaihtelusta, selän jomotuksesta ja päänsäryistä, mutta ne ovat niin vanhaa kamaa, että jääköön tällä kertaa. Pointti tuli kuitenkin varmaan selväksi: olen aika maanantaikappale.....